The Beginnings Alku

E E nglewood Cliffs is nestled in the northeast corner of Bergen County in New Jersey and sits atop the Palisades of Fort Lee directly north of Manhattan, a stones throw across the Hudson from the glitter and gild of New York City. nglewood Cliffs lepää koillisosassa Bergen County New Jersey ja istuu huipulla Palisades Fort Lee suoraan pohjoiseen Manhattanin kivenheiton yli Hudson alkaen glitter ja kullata New York City. It's a diverse area and primarily a comfortable residential community that gave us names like Charles Lindbergh, Vince Lombardi, John Travolta, Eddie Murphy and in the fall of 1957, Emily. Se on monimuotoinen ja ennen kaikkea mukava asuntoyhteisön joka antoi meille nimet, kuten Charles Lindbergh, Vince Lombardi, John Travolta, Eddie Murphy ja syksyllä 1957, Emily.

E E mily Remler was actually born in Manhattan and could have claimed to be a legitimate New Yorker but she was raised entirely in Englewood and though she spent a good deal of time in The Big Apple especially in her professional life, she always felt like and referred to herself as a New Jersey girl. Mili Remler todella syntynyt Manhattanilla ja voinut vaatia olevan laillinen newyorkilainen mutta hän nousi kokonaan Englewood ja vaikka hän vietti paljon aikaa Big Apple erityisesti hänen työelämään, hän aina tuntui ja tarkoitettu itsensä New Jersey Girl.

Emily was from a hard working household, her father a meat broker and her mother in social services. Emily oli peräisin ahkera kotitalous, hänen isänsä liha välittäjä ja äitinsä sosiaalipalveluihin. She had two older siblings, a brother who became a US diplomat and was an amateur guitar player who owned the infamous Gibson ES 330 that she borrowed to never surrender and a sister who later became a lawyer and language teacher in New York City. Hän oli kaksi vanhempaa sisarusta, veli, joka tuli Yhdysvaltain diplomaatti ja oli amatööri kitaristi, joka omisti kuuluisan Gibson ES 330 että hän lainasi koskaan antautumaan ja sisar, joka myöhemmin tuli lakimies ja kielen opettajana New Yorkissa.

I I t wasn'ta musical family professionally but it was a family that believed in achieving and doing with encouragement to pursue individual ideas and access to music and instruments was always a part of that. t ollutkaan musikaaliseen perheeseen ammattimaisesti, mutta se oli perhe, jotka uskoivat saavuttamisessa ja teemme kannustusta jatkaa yksittäisiä ideoita ja saada musiikin ja välineiden aina osa sitä. Of interest, her precursor to the guitar was the piano. Kiinnostusta hänen edeltäjä kitara oli piano. Friends remember her playing for hours while her parents were at work, though quite shy about playing if asked and also of spending time drawing which explains her early desires to attend design schools. Ystävät muistaa häntä pelaamasta tuntia, kun hänen vanhempansa olivat töissä, mutta melko ujo pelaaminen kysyttäessä ja myös viettää aikaa piirros kertoo nuoruutensa haluaa osallistua suunnitteluun kouluihin. Certainly there at home is where her imagination first flourished and the foundation was laid: if you apply yourself, if you search out creative ends, you will succeed. Varmasti kotona kun hänen mielikuvitus ensimmäinen kukoisti ja luotiin perusta: jos otat itse, jos haet pois luova päättyy, saatat onnistua. This early philosophy expressed itself throughout her career as she was undeterred by the bias and skepticism of the male dominated music business and doubters of her ability. Tämä varhainen filosofia ilmaisi koko uransa, koska hän oli päättäväinen että ennakkoluuloja ja epäuskoa miesvaltainen musiikin ja epäilijöille hänen kyky. She simply let her hard work and natural talent on the guitar do the talking for her. Hän yksinkertaisesti anna hänen kovasta työstään ja luonnollinen lahjakkuus on kitara ei puhu hänelle. As she told interviewer Gene Lees in response to his question about the underlying sexism in the industry: Kuten hän kertoi haastattelijalle Gene Lees vastauksena hänen kysymykseensä piilevästä seksismistä toimialalla:

“ I'm not into sitting and crying about it, I'm into doing. "En ole otettu istuen ja itkua siitä, tykkään tehdä. I never was bitter about the fact that there are so many band leaders who have told me face to face that they couldn't hire me because I was a woman, or that there have been so many instances where I wasn't trusted musically and they handled me with kid gloves because they figured my time wasn't strong. En ole koskaan ollut katkera siitä, että on niin paljon bändi johtajat, jotka ovat kertoneet minulle kasvotusten, että he eivät voi palkata minua, koska olin nainen, tai että on ollut niin monia tapauksia, joissa en ollut luotettu musiikillisesti ja he hoitivat minua silkkihansikkain, koska he tajunnut aikani ei ollut vahva. You have to believe in yourself. Sinun täytyy uskoa itseesi. It never did occur to me to stay in one place and bitch about this, about how I wasn't given a chance. Se ei koskaan tapahtua minulle jäädä yhteen paikkaan ja narttu tästä, kuinka en saanut mahdollisuutta. I think it gives me more merit – to get really good, so good that it doesn't matter: to get so good that you surpass it. Mielestäni se antaa minulle enemmän ansioita - saada todella hyvä, niin hyvä, että sillä ei ole väliä: saada niin hyvä, että ylittää sen.

From The Jazz Scene: An Informal History from New Orleans to 1990 From Jazz Scene: Epävirallinen Historia New Orleans 1990
by W. Royal Stokes comes this excerpt: W. Royal Stokes on tämä ote:

Becoming something of a household name among jazz fans here and abroad by mid-decade, Emily nevertheless had to cope with the lingering prejudice against the female instrumentalist in the art form. Tulossa jonkinlainen tuttu nimi mm jazz faneja täällä ja ulkomailla vuosikymmenen puolivälissä, Emily oli kuitenkin selviytymään viipyvä ennakkoluuloja naisten instrumentalisti on taidemuotona. She expressed her feelings on the double standard she had to contend with everyday. Hän ilmaisi tunteita kaksinaismoraalia hän joutui kamppailemaan päivittäin. Conceding that working conditions for women in jazz had improved over the course of the 1980's, Emily lamented, “But there's still a lot of things that bother me. Myöntääkin, että naisten työoloja jazz oli parantunut aikana 1980-luvulla, Emily valitti, "Mutta ei vielä paljon asioita, jotka vaivaavat minua. Like people worrying about your looks when all you want to think about is the music.” Kuten ihmiset huolta ulkonäöstäsi, kun kaikki mitä kannattaa miettiä on musiikki. "
Emily was especially annoyed at a prominent critic who had objected (in print) to her habit of intermittently holding the guitar pick in her mouth whenever she switched to bare-finger playing. Emily oli erityisen harmissaan klo merkittävä kriitikko, joka oli vastustanut (painettuna) hänen tapana ajoittain tilan Plektran suussaan, kun hän vaihtoi paljain sormen pelissä. The critic confessed that he preferred to look away whenever she was doing this, to which Emily testily replied: Kriitikko tunnusti, että hän halusi näyttää pois, kun hän teki tämän, jonka Emily testily vastasi:

“ Good ! "Hyvä! I wish he'd look away the whole time and picture me as John Coltrane ! Toivon, että hän halua näyttää pois koko ajan ja kuva minulle John Coltrane!

It's clear that preconceptions and prejudice existed for female players, especially those on non traditional instruments or roles in the music community. On selvää, että ennakkokäsitykset ja ennakkoluulot olemassa naispelaajaa, etenkin muiden kuin perinteisten välineiden tai rooleja musiikin yhteisö. I think we can all agree that Emily met them head on and handled these moments with grace, humor and a determination that never let such obstacles take anything away from what mattered most, the music. Mielestäni voimme kaikki yhtä mieltä siitä, että Emily tavannut heitä pään ja käsitellä näitä hetkiä viehkeästi, huumoria ja päättäväisyyttä, joka ei koskaan anna tällaiset esteet ottaa mitään pois, mikä kaikkein tärkeintä, musiikki.

Robert Jospe, friend and performer with Emily offers the following about her confidence and how she carried herself in a man's world… Robert Jospe, ystävä ja esiintyjä Emily tarjoaa seuraavat hänestä luottamus ja miten hän kantoi itsensä miehen maailma ...

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Äänileikettä: Adobe Flash Player (versio 9 tai yli) ei tarvitse olla tämän äänitteen. Download the latest version Lataa uusin versio here täällä . . You also need to have JavaScript enabled in your browser. Tarvitset myös oltava JavaScript käytössä selaimessa.

She wasn't born a virtuoso. Hän ei ollut syntynyt virtuoosi.

I I t's hard to believe that at age 16 Emily was graduating high school without the ability to read music and knew nothing of jazz. t vaikea uskoa, että 16-vuotiaana Emily oli lukiosta ilman kykyä lukea musiikkia ja tiennyt mitään jazz. Harder still to believe that by the time she would turn 23 she would be recording her first album, Firefly and beginning to draw a buzz from the jazz community as a talent to behold. Harder vielä uskoa, kun hän kääntyisi 23 hän olisi tallennus hänen ensimmäinen albuminsa, Firefly ja alkaa tehdä sirinä jazz yhteisöä lahjakkuus katsella.

“ " In July 1974, the summer between high school and college, we spent a week or two at the Chautauqua Institution in upstate New York. Heinäkuussa 1974 Kesän lukion ja yliopiston, vietimme viikon tai kaksi Chautauqua toimielimen New Yorkin osavaltion pohjoisosassa. I took art classes and Emily took music classes, specifically learning about Indian music by playing it on her guitar and authentic Indian instruments. Otin taideopetus ja Emily otti musiikki luokissa nimenomaan oppia Intian musiikkia kohtaan hänen kitara ja aito intialainen välineitä. This was a turning point for Emily or at least part of her musical evolution. Tämä oli käännekohta Emily tai ainakin osa hänen musiikillista kehitystä. While in the evenings in our room she taught me to play “Stairway to Heaven” and “Bell Bottom Blues” (she could play Page and Clapton, not me!), she had moved on musically. Vaikka iltaisin huoneessamme hän opetti minua soittamaan "Stairway to Heaven" ja "Bell Bottom Blues" (hän voisi pelata Page ja Clapton, en minä!), Hän oli siirtynyt musiikillisesti.
Each afternoon after her Indian music lesson, she couldn't wait to play me what she learned and there was pure delight in her face as she played these new sound combination's, half tones and quarter tones, different rhythms and time signatures. Jokainen iltapäivällä hänen intialaisen musiikin opetus, hän ei voinut odottaa pelata minulle, mitä hän oppinut ja oli puhdasta iloa hänen kasvoilleen, kun hän oli nämä uudet ääni yhdistelmän, puoli äänet ja neljännes ääniä, erilaisia ​​rytmejä ja tahtilajeja.

Although she might not have played jazz before she began attending Berklee two months later, it's easy to see how she “absorbed” jazz just like she did Indian music during her brief summer experience. Vaikka hän ei ehkä olisi ollut jazz ennen hän alkoi osallistua Berklee kaksi kuukautta myöhemmin, se on helppo nähdä, miten hän "imeytyy" jazz aivan kuten hän teki intialaisen musiikin aikana hänen lyhyt kesä kokemus. She had incredible enthusiasm about all that music could be, every complex chord and rhythm and a determination to make those sounds come out of her and her guitar. Hän oli uskomaton innostus, että musiikki voisi olla, jokainen monimutkainen sointu ja rytmi ja päättäväisyyttä, jotta nämä äänet kuuluvat hänen ja hänen kitara.

In hindsight, it's obvious that Emily learning these “weird time signatures”, memorizing Ravi Shankar records and being exposed to such a diverse and rich palette of non-traditional music helped spark her interests and later mastery of polyrhythms and Brazilian jazz styles where she excelled in her playing. Jälkikäteen se on selvää, että Emily oppiminen näitä "outoja tahtilajeja", ulkoa Ravi Shankar kirjaa ja altistuvat näin monipuolinen ja rikas paletti ei-perinteisten musiikki auttoi kipinän hänen etujensa ja myöhemmin hallinnan polyrytmit ja Brasilian jazz tyylejä, joissa hän loisti hänen pelissä.

A fter graduating high school with low marks, admittedly from too little focus toward studies, she initially had trouble finding a college that had a serious interest in recruiting her. fter lukiosta alhainen merkkejä, tosin siitä liian vähän keskittyä kohti tutkimuksia, hän oli aluksi vaikeuksia löytää kollegio, joka oli vakavasti kiinnostunut rekrytoimaan hänet. She considered going to the Rhode Island School of Design with enthusiasm in graphic design Hän katsoi menossa Rhode Island School of Design innolla graafinen suunnittelu

I did sculpting and drawings and had a choice to make between Rhodes and Berklee but I was so frustrated with art. Tein kuvanveistoa ja piirustukset ja oli valinta tehdä välillä Rodos ja Berklee mutta olin niin turhautunut taidetta. I couldn't get it the way that I wanted it. En saanut sitä niin, että halusin. Music, at least you get more chances and a little more time and the companionship of other musicians. Musiikki, ainakin saat enemmän mahdollisuuksia ja hieman enemmän aikaa ja toveruutta muiden muusikoiden kanssa.

She opted for Berklee College of Music because music seemed more forgiving and simply because they had accepted her. Hän valitsi Berklee College of Musicissa, koska musiikki vaikutti enemmän anteeksi ja yksinkertaisesti, koska ne olivat hyväksyneet hänet. She later mused, “it was easy to get in to but staying in was hard”. Myöhemmin hän mietti, "se oli helppo päästä sisään, mutta oleskelevat oli kova". This was quite a casual and carefree attitude from someone that went on to pour incredible amounts of hard work into practicing and playing but it was her experience at Berklee that would have the greatest impact on who she became as an artist. Tämä oli varsin rento ja huoleton asenne joku joka meni kaataa uskomattoman määrän kovan työn harjoittelemiseen ja soittamiseen, mutta se oli hänen kokemuksensa Berklee että olisi suurin vaikutus, joka hänestä tuli taiteilija. It was indeed the first place she ever heard jazz. Se oli todellakin ensimmäinen paikka hän koskaan kuullut jazz.

It turned me around, she said. Kävi minua noin, hän sanoi. Initially, all I heard was a bunch of notes, so I know what it's like when people hear jazz for the first time. Aluksi kaikki kuulin oli joukko muistiinpanoja, joten tiedän miltä tuntuu kun ihmiset kuulevat jazz ensimmäistä kertaa. When I first heard Miles and Coltrane, I didn't like them, they scared me but when I heard Charlie Christian, the guitarist with Benny Goodman, and Paul Desmond, the alto saxophonist with Dave Brubeck, I could hear the melody and relate to it. Kun kuulin ensimmäisen kerran Miles ja Coltranen, en pidä niistä, ne pelotti minua, mutta kun kuulin Charlie Christian, kitaristi Benny Goodman ja Paul Desmond, alttosaksofonisti Dave Brubeck, kuulin melodian ja liittyvät sitä. Desmond got me into jazz, and then when I heard Wes Montgomery and Pat Metheny, I was totally taken. Desmond pääsin jazz, ja sitten kun kuulin Wes Montgomery ja Pat Metheny, olin täysin otettu.

At that point her life became clear to her; “ I knew I would be a guitarist. Tuolloin hänen elämänsä tuli selväksi hänen, "minä tietäisin kitaristi.
Jazz sounded “ so serious and introverted “ , she immediately knew where to focus her energy and the directions she wanted to explore. Jazz kuulosti "niin vakava ja sisäänpäin kääntynyt", hän heti tiesi mistä keskittyä hänen energiansa ja ajo hän halusi tutkia. It was her moment of epiphany . Se oli hänen hetki loppiainen. She had finally found her purpose. Hän oli vihdoin löytänyt häntä varten.

Still, there was a lot of work and frustration. Silti siellä oli paljon työtä ja turhautumista.

F F or the first six months at college, Emily found she was unprepared for the focused intensity of performing and was too shy to play in front of her teacher for months but even this awkward lack of confidence would not prevent her from excelling at learning to read and play entirely new forms of music and it is also where she fortuitously came in contact with Brazilian influences, specifically bossa nova rhythms from another advanced and multi-talented student tai kuuden ensimmäisen kuukauden aikana koulussa, Emily totesi hän oli valmistautumaton keskityttiin intensiteetti esiintymiseen ja oli liian ujo pelata hänen eteensä opettajan kuukausia, mutta edes tämä kiusallinen luottamuksen puute ei estä häntä noustaan ​​oppimaan lukemaan ja pelata aivan uudenlaisia ​​musiikista ja se on myös, missä hän sattumalta tutustui Brasilian vaikutteita erityisesti bossa nova rytmejä toisesta kehittynyt ja multi-lahjakas oppilas Celia Vaz Celia Vaz , that became one of the strongest forms of music attraction for her career ahead. , Että tuli yksi vahvimmista muotojen musiikin vetovoima uransa eteenpäin. While their lessons together were nothing more than sitting in the corridors of classrooms trading techniques and ideas, she credits Vaikka tunneille yhdessä olleet mitään muuta kuin istua käytävillä luokkahuoneissa kaupankäynnin tekniikoita ja ideoita, hän op Celia Celia as a major influence on how she learned and approached the Bossa style. niin suuri vaikutus siihen, miten hän oppi ja lähestyi Bossa tyyliin.

Emily was a mere 18 when she graduated Berklee, with a new direction to follow, a head full of ideas and a growing annoyance of what she considered to be her playing limitations. Emily oli vain 18, kun hän valmistui Berklee, uuden suunnan seurata, pää täynnä ideoita ja kasvava harmi, mitä hän pitää hänen soittonsa rajoituksia.
She was most unhappy with her rhythm and timing and set about to eliminate this deficiency with intense day long, closed door sessions between herself and her metronome in a rented room on the shores of Long Beach Island in NJ. Hän oli erittäin tyytymätön hänen rytmin ajoitus ja ryhtyi poistamaan tämän puutteen kanssa intensiivisen päivän pitkä, suljetun oven istuntojen välillä itseään ja metronomi vuokrahuoneessa rannalla Long Beach Island NJ. This self imposed wood shedding was how she spent her first summer after school before moving down to the Big Easy of New Orleans to rejoin her boyfriend and fellow Berklee musician, Steve Masakowski. Tämä itse määrätty puu verenvuodatus oli miten hän vietti ensimmäisenä kesänä koulun jälkeen ennen kuin siirrytään alas Big Easy New Orleansin jälleen poikaystävänsä ja muiden Berklee muusikko, Steve Masakowski. She often referred to this extremely focused summer as her most relevant in development and tried for the next five consecutive summers to replicate that intensity without success. Hän on usein viitannut tähän erittäin keskittynyt kesänä hänen tärkeimpiä kehitykseen ja yritti seuraavien viiden perättäisen kesät jäljitellä että intensiteetti ilman menestystä. It turned out to be a once in a lifetime experience that could not be reproduced on demand but was none-the-less a pivotal point in her musical evolution. Se osoittautui ainutkertainen kokemus, jota ei voida jäljentää kysyntä mutta kukaan-the-vähemmän nivelpiste hänen musiikillista kehitystä.

Once in New Orleans she dove head first into the professional life of a working musician, playing small venues like Tyler Club, hotels (she was the guitarist in the house band for the Fairmont-Roosevelt Hotel with leader Dick Stabile in the famed Kun New Orleans hän sukelsi pää edellä työelämä työpäivän muusikko, pelaa pienissä paikoissa kuten Tyler Club, hotellit (hän ​​oli kitaristina talon bändi Fairmont-Roosevelt Hotel Leader Dick stabiili kuuluisa Blue Room Sininen huone , countless music halls, dinner lounges, weddings and other private receptions, while also teaching individual students and continuing her own leisurely studies by jamming with renowned New Orleans instructor and performer, Lukemattomia musiikkisalit, päivällinen oleskelutiloja, häät ja muut yksityiset vastaanotot, mutta myös opetus yksittäisten oppilaiden ja jatkaa omaa rauhallista tutkimusten häirintää tunnettujen New Orleans opettaja ja esiintyjä, Hank Mackie Hank Mackie . . It was an incredible period of personal growth for her musically. Se oli uskomatonta aikaa henkilökohtaiseen kasvuun hänen musiikillisesti. Emily and Steve had a small quartet called FourPlay that kept busy with gigs and she also is mentioned to have played many times with the R&B group Emily ja Steve oli pieni kvartetti nimeltä FourPlay että pitää kiireisenä keikkojen ja hän myös on mainittu olleen monta kertaa R & B-ryhmä

Little Queenie and The Percolators . Little Queenie ja perkolaattorit.

Others that were woven into her New Orleans experience were Wynton Marsalis, Joel Grey, Ben Vereen, Robert Goulet and Nancy Wilson. Toiset, jotka kutoutuvat hänen New Orleans kokemus oli Wynton Marsalis, Joel Grey, Ben Vereen, Robert Goulet ja Nancy Wilson. It was also the entrance of Herb Ellis into her life, who would become a major influence and mentor. Se oli myös sisäänkäynnin Herb Ellisin hänen elämäänsä, joka tulee merkittävä vaikutus ja mentorina. Emily knew his work and found out he was in town. Emily tunsi työnsä ja selville hän oli kaupungissa. Her foot in the door came when she contacted him for advice on repairing her Herb Ellis model guitar, so they met and ended up jamming for hours. Hänen jalka oven tuli, kun hän otti yhteyttä häneen neuvoja korjaamisesta hänen Herb Ellisin mallin kitara, joten he tapasivat ja päätyi häirintä tuntikausia.

As Herb remembers it, Herb muistaa se,

I was working in New Orleans in 1977, when this young girl, she couldn't have been 20, came and asked me for a lesson. Olin töissä New Orleansissa vuonna 1977, kun tämä nuori tyttö, hän ei voinut olla 20, tuli ja pyysi minua oppitunti. I asked her to play something for me, and when she did, I just couldn't believe what I heard. Pyysin häntä soittamaan jotain minulle, ja kun hän teki, en vain voinut uskoa mitä kuulin. Forget about “girl”, she's going to be one of the greatest jazz guitar players who ever lived. Unohda "tyttö", hän tulee olemaan yksi suurimmista jazz kitaristeista koskaan elänyt. She can do anything. Hän voi tehdä mitään.

E E mily was only 19 and he was genuinely impressed. Mili oli vain 19 ja hän oli todella vaikuttunut. She was asked to perform at that years Concord Jazz Festival where she appeared with the “Great Guitars”: Herb Ellis, Charlie Byrd, Joe Pass, Tal Farlow, Barney Kessel and bassist, Ray Brown. Hän pyydettiin esiintymään, että vuoden Concord Jazz Festival, jossa hän esiintyi "Great Guitars": Herb Ellis, Charlie Byrd, Joe Pass, Tal Farlow, Barney Kessel ja basisti Ray Brown. From there her career was off and running. Sieltä hänen uransa oli käynnistää. She left New Orleans in '79 but credits her time there as the most crucial in her growth of jazz and the place where she 'got good'. Hän jätti New Orleansin '79, mutta luottojen aikansa siellä tärkein hänen kasvu jazz ja paikka, jossa hän sai hyviä ".

I had really just screwed around at Berklee, I didn't concentrate that hard, I was a child, a total beginner. Olin todella juuri ruuvattu noin klo Berklee, en pysty keskittymään niin kova, olin lapsi, yhteensä aloittelija. I came out not playing that great but with a lot of knowledge of chords and theory. Tulin ulos ei pelaa niin suuri, mutta paljon tietoa sointujen ja teoriaa. I would say that Berklee was good for me in theory and harmony and ear training but when I got to New Orleans I was forced to get better and better. Sanoisin, että Berklee oli hyvä minulle teoriassa ja harmoniaa säveltapailun mutta kun sain New Orleans olin pakko saada paremmin ja paremmin. I played all these show gigs and jazz gigs, and I had 25 students. Olen ollut kaikki nämä osoittavat keikkoja ja jazz keikkoja, ja minulla oli 25 opiskelijaa. I was forced to come up to a certain level of playing. Minun oli pakko keksiä tietty pelissä. It was great. Se oli mahtavaa. There's a modern jazz thing happening down in there. Ei moderni jazz asia tapahtuu alaspäin siellä. It's much hipper than New York because the people want to be a part of it. Se on paljon hipper kuin New Yorkissa, koska ihmiset haluavat olla osa sitä. In New York, it's very serious, in New Orleans everybody jumps up and down, there's an R&B kind of feeling. New Yorkissa, se on hyvin vakava, New Orleans kaikki hyppää ylös ja alas, siellä on R & B sellainen tunne. I sort of stole that rich culture and applied it to my own music. Olen tavallaan oli, että rikas kulttuuri ja soveltaa sitä omaa musiikkia. If I had stayed in Boston, I'd be playing Giant Steps like a madman- like everybody else. Jos olisin asunut Bostonissa, olisin pelissä Giant Steps kuin mielipuoli, kuten kaikki muutkin.

But as you can imagine it was a natural progression to move back to New York and all it's jazz appeal. Mutta voitte kuvitella se oli luonnollinen suunta muuttaa takaisin New Yorkiin ja kaikki se jazz valitus. She began jamming with area musicians, forming loose trios around town and backing on many occasions with the likes of Astrud Gilberto (where her deep love and command of Brazilian Jazz steadily flourished), John Clayton (her first guest appearance on an album, It's All In The Family ), Nancy Wilson at Carnegie Hall, and Eddie Gomez. Hän alkoi häiritä kanssa alueen muusikot, jotka löysä triot kaupunkia ja taustalaulu useaan otteeseen tykkää Astrud Gilberto (jossa hänen syvä rakkaus ja taito Brasilian Jazz tasaisesti kukoisti), John Clayton (hänen ensimmäinen vieras ilmestyminen albumi It's All In The Family), Nancy Wilson Carnegie Hallissa, ja Eddie Gomez. She states that she played every gig she could which led to a few performances in a punk rock band of all things, called the Stereotypes where she played a Les Paul with pink dust in her hair. Hän toteaa, että hän soitti joka keikalla hän voisi joka johti muutaman esityksiä punk rock-yhtye kaiken, nimeltään Stereotypiat, jossa hän näytteli Les Paul vaaleanpunaista pölyä hiuksissa. True story. Tosi tarina. She also kept giving lessons when possible and among her students was none other than Gregory Hines, who in turn invited her to Los Angeles to be a part of his production of Hän piti myös antaa opetuksia kun mahdollista ja välillä hänen oppilaistaan ​​oli kukapa muu kuin Gregory Hines, joka puolestaan ​​kutsui hänet Los Angeles on osa hänen tuotannosta Sophisticated Ladies Hienostunut Ladies that featured songs based on Duke Ellington's work että esillä kappaleet perustuvat Duke Ellingtonin työ
including Satin Doll, Mood Indigo, Take The A Train and Caravan . kuten Satin Doll, Mood Indigo, Take Juna ja Caravan.
All her dedication and hard work was beginning to shine. Kaikki hänen omistautumista ja kovaa työtä alkoi loistaa.

Click image to read an interview with Emily about the show in 1982 from The Los Angeles Times. Klikkaa kuvaa lukea haastattelu Emily noin näyttelyssä 1982 alkaen Los Angeles Times.

It was a golden time, it was a time unwinding. Se oli kultainen aika, se oli aika rentoutua.

And the world was hers… for a while. Ja maailma oli hänen ... jonkin aikaa.



1981 1981 was a very good year. oli erittäin hyvä vuosi. She recorded her first album as leader: Firefly , married brilliant Jamaican jazz pianist Monty Alexander and was chosen “Woman of the Year” by jazz historian and music critic, Leonard Feather. Hän levytti ensimmäisen albuminsa johtajana: Firefly, naimisissa loistava jamaikalainen jazzpianisti Monty Alexander ja valittiin "Woman of the Year" jazz historioitsija ja kriitikko, Leonard Feather. Although Firefly wasn't considered groundbreaking by critics, it was a classic hard bop style album that she used to pay homage to some of her favorite composers and idols. Vaikka Firefly ei pidetty uraauurtavaa kriitikot, se oli klassinen kova bop tyyli albumi, että hän käyttää kunnioitusta joitakin hänen suosikki säveltäjiä ja epäjumalia. For a twenty three year old woman jazz guitarist, it was a successful first outing. Saat kaksikymmentä kolme vuotta vanha nainen jazzkitaristi, se oli onnistunut ensimmäinen retki. The following year brought her second album: Take Two , a challenging set of material filled with obscurities and rarely performed gems from Cannonball Adderley, Dexter Gordon and McCoy Tyner as well as a beautiful composition from Monty called Eleuthra , one of the highlights of the album. Seuraavana vuonna toi hänen toinen albuminsa: Take Two, haastava aineistosta täynnä epäselvyyksiä ja harvoin helmiä Cannonball Adderley, Dexter Gordon ja McCoy Tyner sekä kaunis koostumukseltaan Monty kutsutaan Eleuthra, yksi kohokohdista albumi . She contributed two originals herself, the emotional Waltz For My Grandfather and a fun swinging romp right out of the gate called Pocket Wes . Hän osallistui kahtena alkuperäiskappaleena itse, emotionaalinen Waltz For My Isoisä ja hauska svengaavaa peuhata oikeaan ulos portista nimeltä Pocket Wes. That year also earned her a stay in Los Angeles area playing music for a stage show and appearances at many festivals namely Concord's Jazz Celebration and The Berlin and Newport Festivals. Samana vuonna sai myös hänen jäädä Los Angeles alueella musiikin ja lavashown ja esiintymisiä on useita festivaaleja eli Concord Jazz Celebration ja Berliinissä ja Newport Festivaalit.


Transitions in 1983 marked her 3rd solo album and just as the title suggests, it signified the changing and maturity of her music and writing skills. Siirtymät vuonna 1983 merkitty hänen kolmas sooloalbuminsa ja kuten nimikin kertoo, se merkitsi muuttuvassa ja maturiteetti hänen musiikistaan ​​ja kirjoitustaito. Her own voice was beginning to emerge with great Latin overtones. Hänen oma äänensä oli muotoutumassa erittäin Latinalaisen sävyjä. Meanwhile she continued to build her reputation around the New York scene, gigging with jazz groups and touring. Samalla hän jatkoi hänen maineensa ympäri New Yorkin kohtaus, keikkailua ja yhtyeitä, ja farmari. The high momentum career did have it's downside on relationships, as it created too much unrelenting conflict to deal with and due to many “haphazard meetings” caused by their opposing travel schedules and other more personal issues that began to strain the young marriage, Emily and Monty divorced in '84. Suuri vauhti ura ei ole se huono puoli suhteita, koska se aiheutti liikaa armoton ristiriidassa käsitellä ja koska monet "sattumanvaraista kokouksia" aiheuttamilta vastustavat matka-aikatauluista ja muita henkilökohtaisia ​​asioita, jotka alkoivat kantaa nuorten avioliittoa, Emily ja Monty erosi vuonna '84.


That didn't seem to slow her down any, Catwalk , an all original compositions effort was released the very same year. Mocha Spice came from this album and is maybe her most well known song but perhaps the most overlooked of her compositions is Pedals , a very Coltrane-esque song with haunting melodic phrases. Se ei näytä hidasta hänet alas mitään, Catwalk kaikki sävellyksiä vaivaa julkaistiin jo samana vuonna. Mokka Spice tuli tämä levy ja ehkä hänen tunnetuin biisi, mutta ehkä unohtaa hänen sävellyksiä on pedaalit, erittäin Coltrane-herra laulun kummittelee melodinen lauseita. Her writing had developed great range and complexity. Hänen kirjallinen oli kehittynyt suuri valikoima ja monimutkaisuus. She also appeared on Ray Brown's Soular Energy for one song, then followed that with a great duo album in 1985 with longtime friend and guitarist – Larry Coryell called Together , considered by many to be a crowning achievement for a jazz guitar duo album. Hän myös esiintyi Ray Brown Soular Energia yhden laulun, sitten seurasi, että suurella duo albumi vuonna 1985 pitkäaikainen ystävä ja kitaristi - Larry Coryell nimeltä Together, monien mielestä olla kruunaus saavutus jazz kitaraduolta albumi. It's memorable for How Insensitive and the best swing blues version of a misnamed Pat Martino tune, Cisco listed as Gerri's Blues on the album. Se on ikimuistoinen Miten Tunteeton ja paras swing blues version väärin nimetty Pat Martino virittää, Cisco luokiteltu Gerri's Blues levyllä.


It was a non stop schedule of playing and touring for the now seasoned twenty seven year old veteran and rising star. Se oli non stop aikataulu pelissä ja kaukoliikenteen osalta nyt kokenut kaksikymmentäseitsemän vuotta vanha veteraani ja nouseva tähti. She was in high demand as a featured guest for albums with Rosemary Clooney and John Colianni as well as many live performances and festivals before her next solo album would appear and one of her most successful in '87, East to Wes . Hän oli suuren kysynnän vieraana albumien kanssa Rosemary Clooney ja John Colianni sekä monet live-esityksiä ja festivaaleja ennen seuraavaa sooloalbuminsa näkyisi ja yksi hänen menestyksekkäin '87, idän Wes. Such a great album from start to finish highlighted by her tribute to Herb Ellis called Blues For Herb , among other swinging bebop standards that she took to new heights like Clifford Brown's Daahoud . Tällainen hieno levy alusta loppuun esiin hänen kunnianosoitus Herb Ellisin nimeltä Blues For Herb muun svengaava bebop standardeja, että hän otti uusiin korkeuksiin kuten Clifford Brown Daahoud. Mingled in were European and Asia tours and recordings with Hank Crawford's Quintet while in France on a much overlooked jazz jam album called Bossa International and several touring venues with Larry. Sekoittuneena vuonna olivat Euroopan ja Aasian retkiä ja nauhoituksia Hank Crawford Quintet, kun Ranskassa paljon huomaamatta jazz hillo albumin nimeltä Bossa International ja useat kaukoliikenteen majapaikoista Larry. More circuits and guest appearances followed in '87 – '89 (Susannah McCorkle and David Benoit are the most notable names). Lisää piirit ja vierailevana tähtenä noudatetaan '87 - '89 (Susannah McCorkle ja David Benoit ovat merkittävimpiä nimiä). She had also briefly moved to Pittsburgh PA, where she was Artist in Residence with Duquesne University and flourished at the local clubs, trying still to overcome her on going personal issues with substance abuse by keeping old habits in NY at a distance and new, more positive challenges front and center but life was also becoming much more hectic and demanding. Hän oli myös hetken siirtyi Pittsburgh PA, jossa hän oli taiteilijana kanssa Duquesne yliopiston ja kukoisti on paikallisten seurojen yrittää vielä voittaa hänet menossa henkilökohtaisissa asioissa päihde-pitämällä vanhat tottumukset NY etäältä ja uuden, myönteisiä haasteita edessä ja keskellä, mutta elämä oli myös tulossa paljon hektinen ja vaativa.
Time was flying, but time was grinding. Aika lensi, mutta aika oli hionta.


Jan Leder, a jazz flutist in the NY area shares this remembrance: Jan Leder, jazz huilisti NY alueella samaa muistaminen:

I met Emily at DeFemeo’s in Yonkers one night at a jam session. Tapasin Emily klo DeFemeo's Yonkers eräänä yönä jamit. She was an amazing player. Hän oli uskomaton pelaaja. She had just returned from a trip to Japan and had not slept, but here she was jamming away. Hän oli juuri palannut matkalta Japaniin ja ei ollut nukkunut, mutta tässä hän oli häirintä pois. We somehow got to talking, and talked for quite a while. Me jotenkin sai puhua, ja puhui jo jonkin aikaa. Here was someone who I thought had everything I'd ever wanted, namely a “successful” jazz career and recognition, not to mention real facility on her instrument. Täällä oli joku luulin kaiken mitä ikinä halusin, eli "onnistunut" jazz uran ja tunnustaminen, puhumattakaan todellista mahdollisuutta hänen väline. After a while chatting she told me she envied me for my more “normal” life, and that made me reconsider the way I was looking at things at the time. Kun keskustelun aikana hän kertoi kadehtii minulle enemmän "normaalia" elämää, ja se sai minut harkitsemaan tapa Odotin asioita aikaan. She was clearly hurting, and yet she played so incredibly well. Hän oli selvästi loukkaantunut, ja kuitenkin hän oli niin uskomattoman hyvin. I will always remember her for how beautifully she played that night, and also for setting me straight in terms of appreciating what I had and was not seeing. Tulen aina muistamaan hänet ja miten kauniisti hän soitti iltana, ja myös asettaa minulle suoraan mitattuna arvostaa mitä minulla oli, ja ei näe.

I I n '89, restless with her music and wanting to take it a different direction, Emily signs a recording contract with Justice Records which ultimately released her last and fittingly most self assured album, This Is Me . n '89, levoton hänen musiikkia ja haluavat ottaa sen toiseen suuntaan, Emily allekirjoittaa levytyssopimuksen oikeus Records, joka lopulta ilmestyi viime ja sopivasti eniten itsevarma albumi, This Is Me.

In this clear break from her early traditional approaches Emily delves into more electronics here, incorporating the sounds of a Casio Synth guitar on her new mix of music, still heavily influenced by her continued love of Brazilian melodies, so evident in “Carenia” and “Simplicidaje”, as well as chord melody showcases like “You Know What I'm Sayin' and “Second Childhood”. Tässä selvä tauko nuoruutensa perinteiset lähestymistavat Emily paneutuu enemmän elektroniikkaa täällä, joissa äänet Casio Synth kitara hänen uusi yhdistelmä musiikkia, vaikuttaa edelleen voimakkaasti hänen jatkuva rakkaus Brasilian melodioita, niin ilmeistä "Carenia" ja " Simplicidaje "sekä sointu melodia esittelee kuten" You Know What I'm sano "ja" toinen lapsuus ".
With the exception of one title, it was another album full of her uniquely evolving sound and dreams and her broadening interests into the fusion side of jazz . Lukuun ottamatta yhtä aihetta, se oli toinen albumi täynnä hänen ainutlaatuisen kehittyy terve ja unelmia ja hänen laajentamista intressien huomioon fuusio puolelle jazz.

Robert Jospe recalls how Emily envisioned her future. Robert Jospe muistelee, miten Emily kuvitteli hänen tulevan.

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Äänileikettä: Adobe Flash Player (versio 9 tai yli) ei tarvitse olla tämän äänitteen. Download the latest version Lataa uusin versio here täällä . . You also need to have JavaScript enabled in your browser. Tarvitset myös oltava JavaScript käytössä selaimessa.

All along she kept winning respect for her ever growing musicianship and dedication to the music. Koko ajan hän piti voittaa Arvostan häntä jatkuvasti kasvava muusikkous ja omistautumista musiikkiin.

“Just Incredible.” ~ Jim Hall "Aivan uskomatonta." ~ Jim Hall
“I'm taken by the great authority with which she plays” ~ Charlie Byrd "Olen tehnyt suuren vallan, jolla hän pelaa" ~ Charlie Byrd
“The new superstar of the guitar” ~ Herb Ellis "Uusi supertähti kitara" ~ Herb Ellis

She was no longer the novelty woman jazz guitarist but simply a great guitar player in her own right. Hän ei ollut enää uutuuden nainen jazzkitaristi vaan yksinkertaisesti loistava kitaristi omassa oikeassa. She was becoming comfortable with her own voice and vision in music and stronger in her attitude about style and substance. Hän oli tulossa mukava omaa ääntään ja näkemys musiikin ja vahvempi hänen asenne tyyliä ja sisältöä. She was making lesson videos, taping live performances on The Jazz Master's series of television shows, while still finding time for teaching and her own personal studies. Hän teki opetus videoita, teippiä live esityksiä Jazz Master's sarjan televisio-ohjelmia, mutta silti löytää aikaa opetukseen ja oman henkilökohtaisen tutkimuksia.

“I was unprepared for the sheer strength of her playing. "Olin varautunut pelkkä voima hänen soittonsa. She was an extraordinarily daring player, edging close to the avant-garde, and she swung ferociously. Hän oli erittäin rohkea pelaaja, särmäys lähellä avant-garde, ja hän kääntyi raivokkaasti. There was also a deeply lyrical quality to her playing. Siellä oli myös syvästi lyyrinen laatu hänen soittonsa. She was a guitarist of unusual authority and individuality , a talented player who was one of the brightest happenings in the jazz guitar world of her decade. Hän oli kitaristi epätavallinen viranomaisen ja yksilöllisyyttä, lahjakas pelaaja, joka oli yksi kirkkaimmista tapahtumista jazz kitara maailma hänen vuosikymmenellä. Harmonically, melodically and rhythmically, she had it all. Harmonisesti, melodisesti ja rytmisesti, hän oli se kaikki. ” "
Gene Lees Gene Lees

It seemed to be another good year. Se näytti olevan toinen hyvä vuosi.

T T he end as we all know was too sudden, too soon and without our permission. hän loppuun kuten me kaikki tiedämme liian äkillinen, liian nopeasti ja ilman lupaamme. What could have been, what notes we'll never hear is known only to the moon and stars. Mikä olisi voinut olla, mitä toteaa, ettemme koskaan kuule tiedetään vain kuu ja tähdet. The truth and beauty left behind in the aftermath can be found in her music and her philosophies and that's enough for us to reflect over, draw from and share for a long time to come. Totuutta ja kauneutta jäänyt jälkeen löytyy hänen musiikistaan ​​ja hänen filosofiat ja se riittää pohtia yli, lukea ja jakaa pitkän aikaa.

We are lucky to have had the time and pleasure of her company at all. Meillä on onni ollut aikaa ja ilo hänen yrityksensä ollenkaan.

~ Emily Remler died suddenly on tour, in Sydney, Australia on May 4th, 1990, ~ Emily Remler kuoli yllättäen kiertueella, Sydney, Australia 4. toukokuuta 1990
officially listed as heart failure. viralliselle listalle, esimerkiksi sydämen vajaatoiminta. She was 32 years young. Hän oli 32 vuotta nuori. ~ ~
View New York Times Obituary Näytä New York Times Obituary

Likewise, the audio below is a revealing conversation between David B. Johnson, host of NPR Night Lights Jazz with Emily's fellow musician Robert Jospe, a view from someone on the inside. Samoin äänen alla on paljastava keskustelu välillä David B. Johnson, isäntä NPR Night Lights Jazz kanssa Emily's stipendiaatti muusikko Robert Jospe, jotta joku sisällä.

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Äänileikettä: Adobe Flash Player (versio 9 tai yli) ei tarvitse olla tämän äänitteen. Download the latest version Lataa uusin versio here täällä . . You also need to have JavaScript enabled in your browser. Tarvitset myös oltava JavaScript käytössä selaimessa.

Click and listen to the entire NPR program Klikkaa ja kuuntele koko valtakunnallisen ohjelma
Night Lights presenting “Emily Remler: a Musical Remembrance” Night Lights "esittää Emily Remler: Musical Remembrance"
in it's uncut one hour format from Indiana public radio affiliate, WFIU. siinä on leikkaamaton tunnin muodossa Indiana julkisen radio kumppaniksi, WFIU.
Requires real audio player for it's streaming format. Vaatii todellista soitin ja se on streaming-muodossa.

Read more of David's insight on this issue with his article: Lue lisää Daavidin tietoa tästä asiasta hänen artikkeli:
” Emily Remler, Artist Sites and That Issue.” "Emily Remler, Taiteilija sivustoja ja tätä kysymystä."

No matter what your thoughts are concerning Emily's substance abuse there's no denying her incredible spirit, talent and dedication to her music, fans and students. Ei ole väliä mitä ajatuksia ovat koskevista Emilyn päihdehuollon ei ole kieltää hänen uskomatonta henkeä, lahjakkuutta ja omistautumista hänen musiikistaan, fanit ja opiskelijat. Emily's influences and indelible impact on the world of Jazz and the people affected so deeply from her contributions even to this day are the most important things to keep center stage as we go forward. Emilyn vaikutteet ja pysyvä vaikutus maailmaan Jazz ja ihmiset vaikuttivat niin syvästi hänen maksuosuudet vielä tänäkin päivänä ovat tärkeimmät asiat pitää keskusta vaiheessa mennään eteenpäin.

Back To Top Takaisin alkuun

Timeline Aikajana

1957 Born, Sept. 18th. 1957 syntynyt, syyskuu 18th. Manhattan, NY. Manhattan, NY. Raised in Englewood Cliffs, NJ. Esiin Englewood Cliffs, NJ.

1970-1974 Dwight Morrow HS/ Windsor Mt. 1970-1974 Dwight Morrow HS / Windsor Mt. School in MA. Koulu MA. Graduates at age 16. Tutkinnon 16-vuotiaana.

1974-1976 Berklee School of Music. 1974-1976 Berklee School of Musicissa. Studies with Larry Baione. Tutkimukset Larry Baione. Graduates at age 18. Tutkinnon 18-vuotiaana.

1976-1979 Lived and worked in New Orleans. 1976-1979 asui ja työskenteli New Orleansissa. Performed with FourPlay, Little Queenie and the Percolators. Suoritetaan FourPlay, Little Queenie ja perkolaattorit. Studies with Hank Mackie. Tutkimukset Hank Mackie.

1978 Chance meeting with Herb Ellis, invited to play Concord Jazz Festival for 1st time. 1978 Chance tapaaminen Herb Ellis, pyydetään soittamaan Concord Jazz Festival 1. kerran.

1979 Moved back to NY. 1979 Muutti takaisin NY. First recorded guest appearance, Clayton's All In The Family . Ensimmäinen kirjataan vieraillut, Clayton's All In The Family.

1980 Plays Concord Jazz Festival, Kool-Newport Festival, Berlin Festival. 1980 Toistot Concord Jazz Festival, Kool-Newport Festival, Berliinin festivaaleilla.

1981 Records 1st album as leader. 1981 Records ensimmäinen albumi johtajana. Performs with Los Angeles production of Broadway hit, Sophisticated Ladies . Suorittaa kanssa Los Angeles tuotannon Broadway osuma, hienostunut Ladies. Marries Jazz pianist Monty Alexander. Naimisiin jazzpianisti Monty Alexander. Receives “Woman of The Year” award. Saa "Woman of the Year"-palkinnon.

1982 Records second album as leader, Take Two. 1982 Records toinen albumi johtajana, Take Two.

1983 Produces 3rd album, Transitions, includes 3 original compositions. 1983 Tuottaa kolmas albumi, siirtymät, sisältää 3 sävellyksiä. Tours Canada & Netherlands. Tours Kanada ja Alankomaat.

1984 4th album Catwalk is released. 1984 neljäs albumi Catwalk on julkaistu. Guest appearance on Ray Brown's, Soular Energy . Asiakkaan esiintymisensä Ray Brown, Soular Energy. Marriage to Alexander ends. Avioliitto Alexander päättyy.

1985 Duo album Together , with Larry Coryell, released. 1985 Duo albumin yhdessä, Larry Coryell, vapautetaan. Named ' G uitarist O f T he Y ear' by DownBeat Jazz Magazine's international poll. Nimetty "G uitarist O f T hän uosi" by pokkana Jazz-lehden kansainvälinen kysely.

1986 Collaboration on Clooney's Van Heusen cd, and Colianni's self titled album. 1986 Yhteistyö on Clooney Van Heusen cd-ja Colianni itsensä samannimisen albumin. Produces lesson videos, Bebop & Swing Guitar and Advanced Latin & Jazz Improvisation. Tuottaa opetus videoita, Bebop & Swing Kitara-ja Advanced Latinalaisen & Jazz Improvisation.

1987 Records live album: Bossa International with Hank Crawford Quintet in France. 1987 Records livelevy: Bossa Internationalin Hank Crawford Quintet Ranskassa. Tours Europe and Asia. Retket Euroopassa ja Aasiassa.

1988 Records East To Wes, featured on No More Blues with McCorkle. 1988 Records itään Wes, esillä No More Blues kanssa McCorkle. Plays Las Vegas. Toistot Las Vegas. Studies composition in NY with Aydin Esen. Tutkimukset koostumus NY kanssa Aydin Esen. Lived in Pittsburgh, Artist in Residence at Duquesne University, studies Composition with Bob Brookmire. Asui Pittsburgh, Artist in Residence on Duquesne University, tutkimukset kokoonpano Bob Brookmire.

1989 Last US recordings as she appears on Benoit's Waiting For Spring, and McCorkle's acclaimed, Sabia, and one song for a homeless benefits album called Christmas Guitars. 1989 Viimeksi USA tallenteita hän ilmestyy Benoit's Waiting for Spring, ja McCorkle ylistettyä, Sabia, ja yhden kappaleen asunnottomien etuja albumi nimeltään Joulun kitarat. Tapes Jazz Master's solo performance show started by Les Paul. Nauhat Jazz Master soolo show aloitti Les Paul. Tours Australia and New Zealand. Tours Australia ja Uusi-Seelanti.
Receives B erklee’s D istinguished A lumni award. Saa B erklee n D istinguished lumni palkinnon.

1990 Lost to us on tour in Sydney, Australia, May 4th. 1990 Lost meille kiertueella Sydney, Australia, 4. toukokuuta.

1990 Final solo album, This Is Me released posthumously. 1990 Final sooloalbumi, This Is Me julkaistiin postuumisti.

Continue to the history of women jazz guitarists. Jatka historiaan naisten jazz kitaristeista.

Back To Top Takaisin alkuun